Nyt ei oikein jaksa. Mieli on surullinen, väilillä raivoava. Voimiksi miehet eivät voi puhua tai ainakaan minun mies.

Taas niin kauan on kestänyt tätä jääkautta, oltu vaa ja asuttu samassa osoitteessa. Ei mitään lämpöä, toisen huomaamista tai huomioonottamista. Ihan syyllistyn siihen itsekkin, mutta uskoisin puhumisen auttavan. Mutta mies ei puhu, ei pukahda. Istuu ja katsoo telkkaria. Juo itsensä koomatilaan ajoittain ja töistä tultuani sammunut tyyppi.
Minä vaan jäkätän ja lässytän. Kanssani on turha puhua. Mutta kännipäissä voi kyllä kaikkien muiden kanssa jutella. Etenkin naisten. Tekee itsensä tyhmäksi.

Miksi jatkaa kun tuntuu ettei viitsi, ei jaksa. Toinen ei sitä vähääkää, yhtä pahaa mieltä ja perkelettä. E tiedä...